Kortikosteroidien käyttö tehohoidossa on yleistynyt merkittävästi 2000-luvun aikana. Tämä on suurelta osin johtunut siitä, että kortisonihoito korjaa tehokkaasti monia kriittisen sairauden aiheuttamia elinhäiriöitä. Septisessä sokissa hydrokortisonihoidon on todettu korjaavan tehokkaasti verenkiertovajausta, ja ARDS-oireyhtymässä metyyliprednisolonihoidon on puolestaan osoitettu parantavan sekä keuhkojen elastisia ominaisuuksia että happeutumista. Näistä suotuisista kliinisistä vaikutuksista huolimatta vakuuttavaa näyttöä siitä, että kortisonihoito parantaisi kriittisesti sairaiden potilaiden ennustetta, ei kuitenkaan ole olemassa, ja tutkimustulokset tämän suhteen ovatkin ristiriitaisia. Tässä luennossa käydään läpi merkittäviä kortisonihoitoa käsitteleviä tutkimuksia, ja tältä pohjalta pyritään selvittämään sitä, mikä voisi selittää tutkimustuloksissa havaittuja ristiriitaisuuksia. Totuutta kortisonihoidosta tuskin kuitenkaan tullaan löytämään. Pekka Myllykosken sanoin on todettava: ”Totuus ei ole yksi, eikä kaksi, se on monta”.